15.12.2018

"Kova työ palkitaan"

Meidän tallin perinteiset koulukilpailut järjestettiin lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna. Kilpailuiden yhteydessä ratkesi myös Länsiranta-CUP 2018 kouluratsastuksen osalta eli sekä kevään että syksyn tulosten keskiarvojen perusteella vuoden parhaat ratsukot (oman tallin kilpailuiden tulosten perusteella). Päästiin siis viettämään oikein jännittävät kisapäivät!

Edeltävänä viikonloppuna ahkeroitiin ImRan kisoissa, joten maanantaina käytiin ihan vaan maastoilemassa. Kovin ruhtinaallisesti meille ei muutenkaan jäänyt treeniaikaa enää kisaviikolla, sillä meidän starttipäivä oli jo perjantaina ja koska kyse oli tallin omista kilpailuista, oli myös muilla mahdollisuus toivoa Daliaa kisaratsukseen. Siitä syystä Dalia teki viikon aikana minun ratsastusteni lisäksi myös muutamia muita tunteja. Maanantain lisäksi myös keskiviikko pyhitettiin minun osaltani lepo- eli maastopäiväksi, oltiinhan me kuitenkin ennen ImRan kisojakin treenattu, joten varsinaista läpiratsastusta enempää ei tarvinnut treenata. 

Tiistaina oltiin puolen tunnin yksärillä, jotta saatiin viimehetken vinkkivitoset takataskuun ennen kisoja. (Meidän valmentaja muuten toi tuolloin meille uuden satulan testiin - ja se meillä on käytössä tänäkin päivänä! Jee, satularumba saatiin onneksi suht nopeasti päätökseen!). Tehtiin vaan aluksi askellajit kuntoon, niin että hevonen tuli rehellisesti kropan läpi ja polki takaa. Sen jälkeen toivoin, että keskittyisimme raviin ja niin teimme. Fiksattiin siis harjoitusravia niin, että saatiin siitä hyvä, rento ja lennokas. Sen jälkeen tsekattiin vielä nopeasti keskiravit ja väistöt. Kaiken kaikkiaan jäi tosi hyvä fiilis, sillä hevonen oli rento ja pehmeä ratsastaa! Kuten jo aiemmin mainitsin, niin keskiviikkona tosiaankin maastoiltiin. Torstaina illalla tein vain nopean läpiratsastuksen seuraavan päivän kisapäivää ajatellen. Dalia oli juuri laskeutuneen pimeyden vuoksi vähän pörheänä, mutta ne pätkät, kun se jaksoi keskittyä olennaiseen, olivat tosi hyviä. Itsellä oli ollut pitkä työpäivä takana, joten lopetin aika lyhyeen. Tehtiin vain nopsahko eteen-alas verkka ja sen jälkeen kerran helpon A:n ohjelma läpi. Seuraavaa päivää ajatellen fiilis oli ihan hyvä. 

Sitten koitti itse kisapäivä. Vaikka olikin tuttu porukka, niin silti vähän jännitti. Jotenkin kotona onnistuminen tuntuu luovan jopa enemmän paineita kuin ulkopuolisissa kilpailuissa, vaikka mentiinkin meille ihan tutut ohjelmat HeB KN Special ja HeA:10. Ensimmäisessä verkassa tuntui aika jäävän vähän turhan lyhyeksi, eikä rataa edeltävä odottelu ainakaan tehnyt mulle kovin varmaa oloa. Pienestä epävarmuuden tunteesta huolimatta KN meni kuitenkin ihan hyvin ja sain Dalian jopa ihan kivasti avuille, vaikkakin suoritus oli edelleen mun makuuni turhan löysähkö. Hyvällä fiiliksellä kuitenkin jatkettiin. HeA:han lähdin tosi hyvillä mielin. Olin verkassa saanut Dalian aika kivaksi sekä vähän ryhdikkäämmäksi. Raviohjelma oli taasen vähän turhan löysä, mutta kuitenkin jo parempi kuin edeltävällä radalla. Sitävastoin laukkaohjelma oli tosi hyvä ja radasta jäi kokonaisuudessaan jopa yllättävän hyvä fiilis. 



Olen nyt tämän kuluneen vuoden aikana päässyt mielestäni aika hyvin radoilla siihen rata-flowhun, mutta tallin kisoissa oli pitkästä aikaa sellainen fiilis, että en ihan täysillä pystynyt keskittymään tai olemaan ns. tilanteen päällä. Liikaa ajatuksia oli mielessä, enkä siksi pystynyt 100% keskittymään pelkästään hyvän suorituksen tekemiseen. Kuitenkin radoista jäi päällisin puolin ihan hyvä fiilis, mutta jännitys oli aiheuttanut pikkuriikkisen epävarmuuden omaan tekemiseen. Ilmeisesti se ei kuitenkaan ollut välittynyt ulospäin, sillä tuomari oli antanut meille ihan huimasti pisteitä. Olin ihan ällikällä lyöty, kun sain tulospaperit käsiini! KN 68,600% ja A 63,600%. MITÄ!? Olin onnellisen hämmentynyt, kun me oltiin päivän päätteeksikin vielä molempien luokkien johdossa.

Meillä kisat ovat kuitenkin kaksipäiväiset, joten vielä seuraavaan päivään piti odotella lopullisia tuloksia. Niitä saikin sitten koko päivän jännittää, sillä taitavia ratsukoita oli vielä useampia kilpailemassa sijoituksista! Niin siinä kuitenkin kävi, että palkintojenjaossa meidät palkittiin sekä HeB että HeA voittajiksi ja Länsiranta-CUP 2018 saatiin kouluratsastuksen osalta molemmissa luokissa kirkkaasti hopeaa!!

Ehkä mun fiilikset edelleenkin kiteyttää kaikkein parhaiten tämä ällösöpö, mutta kuitenkin niin todenmukainen päivitys, jonka kirjoittelin facebookiin kisojen jälkeisenä iltana: 


Niin onnellinen ja kiitollinen 😭❤️
HeB KN Special 68,600% (1/12)
HeA:10 63,600% (1/5)
Ja Länsiranta CUP 2018 (kouluratsastus) hopeaa HeB ja HeA
Maailman hienoin hevonen, mun rakas ystävä, jonka kanssa ollaan niin monet ylä- ja alamäet käyty läpi, mutta ei koskaan luovutettu. Se antaa mulle kaikkensa ❤️
Maailman ihanin ja kärsivällisin valmentaja, joka on aina jaksanut uskoa meihin, vaikka itsellä on meinannut usko loppua. Joka on jaksanut kuunnella mun valitusta siitä, että ”en vaan osaa”, mutta on aina lopulta saanut mut yrittämään kovempaa. Kiitos avusta ja tsempistä, ilman sua ei oltais tässä ❤️
Sekä tietenkin maailman paras talliporukka ja paras Pia, jotka aina jaksaa tsempata ja olla tukena kaikessa. Ootte täyttä kultaa, ilman teitä ois aika tylsää ja ankeeta tää touhu ❤️
Kova työ palkittiin ja tästä on hyvä jatkaa kohti uusia koitoksia kiitollisin mielin ❤️



Vieläkin, kun muistelen noita kisoja, palautuvat samat kiitollisuuden ja onnellisuuden tunteet mieleen. Ihan mielettömän matkan olemme käyneet Dalian kanssa läpi, niin tänä syksynä, tänä kautena ja koko tämän reilun kolmen vuoden aikana. Nämä ovat aina niitä hetkiä, jolloin kova työ palkitaan ja ahkeroinnista saa kiitoksen. Vaikka tätä ei pelkkien näiden hetkien vuoksi tehdäkään, niin kyllähän nämä antavat ihan valtavan buustin jatkoa varten. Ihan mieletöntä, että saan onnistua tällaisen tsemppaavan ja rakastavan tiimin keskellä, maailman parhaimman hevosen kanssa <3 

4 kommenttia: