10.1.2019

Toteutuivatko tavoitteet ja mitä seuraavaksi?

Yksi alkavan vuoden ja kauden tärkeimmistä perinteistä - uskoakseni ainakin tavoitteellisesti harrastaville - on tavoitteiden asettaminen uudelle kaudelle. Ne voivat olla pieniä tai suuria, mutta niiden tarkoituksena on luoda jotain, mitä kohti työskennellään. Tavoitteen tarkoituksena on myös "varmistaa", että kehitystä tapahtuu. Vaikka vain tavoitteita asettamalla ja toivomalla niitä ei saavutetakaan, vaan aina tarvitaan kovaa työtä niiden eteen, niin onhan se silti mukavampaa, että tietää mihin tähtää!

Vuosi sitten, näitä kauden 2018 tavoitteita asettaessani, olin todella innokas ja motivoitunut tekemään töitä niiden eteen. Ne eivät itsessään ehkä olleet kovin päätä huimaavia, vaan oikeastaan ne olivat melko yksinkertaisia. Eivät ehkä toteutukseltaan, mutta tavoitteina niistä suurin osa oli melko kokonaisvaltaisia ja ajattomia. Helpolla me ei päästy, vaan kovaa työtä tehtiin koko kauden ajan, vaikka mitään "konkreettista" tasolta toiselle nousemista ei tänä vuonna tapahtunutkaan. Ollaan kuitenkin tehty pieniä muutoksia ja korjauksia jatkuvasti, ja pikkuhiljaa palapeli rakentuu yhä vahvemmaksi. Tehdäänpä siis pieni kurkistus siihen, miten me oikein selviydyttiinkään viime vuoden tavoitteista...

Vuoden alussa oli katse tulevaisuuteen | © Anna 21.1.-18


TAVOITTEET KAUDELLE 2018. MITEN MENI NOIN NIINKU OMASTA MIELESTÄ?

Minä ratsastajana: 

Vakaampi istunta. Haluaisin vieläkin vakaamman ja paremmin myötäävän istunnan, jotta en omalla kehollani estä hevosen liikkumista. Vatsalihasten voimistamisen voin lisätä tähän kohtaan mukaan. 
Hmm.. mitähän tähän uskaltaisi sanoa.. Onnistuiko vaiko ei? Tämä taitaa olla ikuisuuskysymys, jossa ei koskaan voi tulla valmiiksi. Nyt kuitenkin esimerkiksi juuri tällä hetkellä koen, että käynnissä ja laukassa istuntani toimii kohtuullisen hyvin, mutta ravissa on rutkasti parantamista, sillä tällä hetkellä oloni harjoitusravia istuessa ei ole erityisen vakaa tai tasapainoinen. Ehkä voin silti väittää, että tämänkin kauden aikana kehitystä positiiviseen on tapahtunut, vaikka ainahan sitä on parantamisen varaa. Varsinkin vatsalihasten kanssa.. eh :D 


Haluan jatkaa töitä käsiongelman parissa, jotta saisin tuntuman vakaaksi ja kevyeksi. Laukassa käsi tahtoo painua turhan alas. Käsiä, käsivarsia ja niiden hallintaa tahdon vielä parantaa ja vakauttaa! 
Vihdoin mulla on paljon positiivista sanottavaa mun käsistä!! Tuntuma on keventynyt ja käsi on rauhoittunut paikoilleen. Toki edelleen on hetkiä, kun ne seilailevat missä sattuu, mutta pääosin ne ovat jo löytäneet oman paikkansa ja pysyvät siellä myös silloin, kun en keskitä koko huomiotani niihin! Laukassa käsi edelleenkin tahtoo painua turhan alas, se on edelleen työn alla, mutta kokonaisvaltaisesti muutosta parempaan suuntaan on tapahtunut ja paljon! Siitä olen ylpeä! :) 


Panostan (edes yritän) oheisliikuntaan ja vahvistan kehoani, jotta minun olisi helpompi ratsastaa. Etenkin niska-hartia-rintakehä -seutu on saatava ruotuun. Haluan saada kehoni vetreämmäksi ja liikkuvuuden paremmaksi. 
Onneksi tuolla oli tuo "edes yritän", niin voi laskea onnistumiseksi :D Ei vaan, olen syksyn aikana aloittanut oheisharrastuksena sählyn pelaamisen (kerran viikossa) ja loppuvuodesta viimeinkin laatinut itselleni jonkin sortin "liikuntasuunnitelman". Mitään fitness-ihmistä musta tuskin koskaan saa leivottua, mutta myös oheisliikuntapuoleen olen edes hieman enemmän keskittynyt! Niska-hartija-rintakehä-seudun kanssa työt eivät varmasti koskaan lopu kesken, mutta kunhan sitä kehonhuoltoakin muistaa tehdä, niin parempaan päin ollaan menossa.


Katse ylös niskasta myös kotikentällä! Kisoissa tämä useimmiten onnistuu, mutta jostain syystä kotikentällä katse pysyy melko tiiviisti siellä hevosen korvissa.. tähän tulkoon muutos! 
Fail. Joskus harvoin sitä muistaa tähänkin kiinnittää huomiota, mutta oon kyllä maailman fanaattisin niskantuijottaja *facepalm*. Täytyy varmaan kopioida tää sama tavoite suoraan tän kauden tavoitelistaan.


Haluan oppia paljon uutta ja tulla kokonaisvaltaisesti vieläkin paremmaksi. Tahdon ratsastaa yhä eleettömämmin ja siistimmin! 
Kehitystä positiiviseen on tapahtunut, joten eipä kai tässä ole voitu epäonnistua! Kuten jo mainitsin, niin koskaan ei tässä touhussa voi tulla valmiiksi, joten kaipa se on positiivista, että tämän ikuisuustavoitteen kanssa ainakin vähän mennään eteenpäin joka kerta! :) 


Kärsivällisyyttä lisää ja jäitä hattuun yhä enemmän. Vaikeampia jaksoja on varmasti tiedossa, jos haluamme nostaa osaamistasoa. Siihen tarvitaan ratsastajalta kylmäpäisyyttä ja kykyä keskittyä - ja tehdä töitä pitkäjänteisesti. Kärsimättömyys on yksi heikoista puolistani, mutta pitkän ajan tavoitteena olisi päästä siitä eroon. Olen kehittynyt tässä jo huimasti, mutta yhä edelleen tahdon haastaa itseäni tulemaan vieläkin kärsivällisemmäksi. 
Kuten jo tavoitetekstissä mainitsin, niin kärsimättömyys on ollut yksi heikoimpia puoliani. Tässä asiassa olen kuitenkin monta valtavaa harppausta taas tullut eteenpäin ja siitä en voi kuin olla ylpeä. Ehkä se sisäinen zen sieltä vielä löytää tiensä joka ikiseen tilanteeseen, mutta siihen asti täytyy olla tyytyväinen kaikista edistysaskelista. En mä itseäni vielä mitenkään erityisen kärsivälliseksi ihmiseksi uskalla tituleerata, mutta kyllä ne jäät hatussa ovat selvästi lisääntyneet! Nykyään jopa jo nautin siitä, kun joudutaan pois mukavuusalueelta, sillä siellä se kehitys tapahtuu :) 

Kovaa treeniä keväällä ♥ | © Keri 4.5.-18


Dalia / me ratsukkona: 

Lihaskunnon kasvatusprosessi. Harjoitellaan yhä vaikeampia juttuja ja nostetaan meitä pois mukavuusalueelta. Jo sillä tavalla lihaskunto kasvaa automaattisesti! 
Lihaskunto kyllä kasvoi ja kasvaa edelleen koko ajan. Tässä avainasemassa on ollut oikeanlainen treeni sekä sen lisäksi tarpeeksi paljon lepoa ja maastoilua! Vaikeampia juttuja on harjoiteltu ja mukavuusalueelta (meidän kummankin) on tultu useasti ulos ja kuten tuolla tavoitteessa jo mainitsin, niin ne ovat kasvattaneet lihaskuntoa - ja etenkin voimaa - automaattisesti. Tätä jatketaan!


Keskiaskellajit olivat meillä heikohkoja. Yritetään harjoitella vielä lennokkaampia ja selkeämpiä keskiaskellajeja ja niiden eroa harjoitusaskellajeihin! :) 
Keskiaskellajit ovat edelleen meidän heikkous. Tässä asiassa ei olla kovin valtavaa muutosta saatu aikaan. Ollaan käyty viime kauden aikana monta satularumbaa läpi ja niillä on ollut suurta vaikutusta asiaan. Mun oma kehonhallinta on ollut koetuksilla uusissa satuloissa, eikä omaa balanssia ja varmuutta keskiaskellajeihin ole oikein vieläkään löytynyt. Tämän työstäminen siis jatkukoon edelleen.


Koottuja askellajeja tahdon vielä parantaa. Toivoisin, että saataisiin niihin enemmän lennokkuutta, isompaa liikettä ja takaosaa vielä paremmin alle. 
Kootut askellajit tulivat jo tavoitetta asettaessa kivasti istunnan avulla kevyiksi, mutta tavoitteena olikin nimenomaan lennokkuus, isompi liike (ylöspäin) ja takaosan saaminen paremmin alle. Syksyllä ollaan paljon treenattu näitä, etenkin koottua laukkaa, ja sen huomaa. Nyt Dalia kyykkää melko kivasti takajaloilla rungon alle ja etenkin käynti ja laukka ovat hyvällä mallilla! Lennokkuus ja laajempi liike ylöspäin ovat toki oikeinpäin liikkumisen seurauksena myös parantuneet huimasti! 


Vahvistetaan vanhojen juttujen osaamista ja otetaan mukaan mahdollisesti jotain uusiakin! Ainakin nyt valmentajamme on vihjaillut laukanvaihdoista.. :D 
Laukanvaihdot check! Vuoden vikassa valkussa saatiin siunaus sille, että Dalia on tosiaan oppinut vaihdot, eikä tee niitä vain vahingossa! ;) Ja joo, vanhoja juttuja ollaan vahvistettu ja mm. HeA:n asiat tuntuvat meille tällä hetkellä kohtuullisen helpoilta "perustehtäviltä" :) 


Tahtoisin laittaa vireille haasteen maastakäsittelyn lisäämisestä. Voisin joskus vaikka pyytää jotakuta kuvaamaan meidän harjoituksiamme, jospa se toisi lisäbuustia! Voisin myös yrittää opettaa Dalialle jonkin uuden tempun! ;) ✓ 
Noh, kyllä me Dalian saikun aikana maastakäsittelyä harrastettiin vähän normaalia enempi, mutta muuten se jää edelleen hävettävän vähäiseksi. Toisaalta hoidan sen ainakin ulkona aina vapaana, joten siinä väkisinkin tulee arkista harjoitusta. Mutta varsinainen maastakäsittelytreeni on kyllä meillä melko olematonta. Toisaalta, aina kun niitä juttuja päädyn harjoittelemaan, niin Dalia kyllä tekee hyvin kaiken mitä pyydän. Uuden tempun Dalia on oppinut: pusun! 


Haluaisin vihdoin kokeilla sitä kaulanarua! Haluaisin edes aloittaa treenit! ✓ 
Aloitin treenit!! Mutta siihen se sitten jäikin.. hups. Menin kerran kaulanarulla niin, että Dalialla oli myös suitset päässä ja aloiteltiin ihan vaan siitä, että se reagoi pieniin paineisiin ilman suitsien apua. Se tuntui kyllä hoksaavan tosi äkkiä uuden asian ja paineiden merkityksen, mutta jotenkin vaan treenit sitten jäivät siihen. Äh! 


En tiedä tarvitsisiko tätä edes lisätä tavoitelistaan, sillä uskon sen hoituvan ihan itsestäänkin: muistetaan ottaa ilo irti yhteisestä tekemisestä, nautitaan myös höntsäilystä ja maastoilusta treenaamisen lomassa <3 
Tarviiko tähän nyt erikseen sanoa mitään? Tavoite on täyttynyt <3 

♥ | © Janika 23.2.-18

Kilpailutavoitteet:

Kouluratsastus: HeA-tuloksia ylös! Tämä on tavoitteena simppeli, mutta vaatii kuitenkin paljon työtä. Tahtoisin vahvistaa osaamistamme nykyisellä tasolla ja saada yhä parempia tuloksia. Ehkä sitä voisi joskus olla palkinnoillakin? Sitä tärkeämpää on kuitenkin aina hyvä fiilis!  
HeA-tulokset vakiintuivat sinne 60% paremmalle puolelle muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, mutta kaikilla epäonnisemmilla kerroilla tiesin jo itse etukäteen missä mättäsi. Palkinnoilla ei oman tallin ulkopuolella oltu kuin kerran (ensimmäisiä ei-sijoittuneita oltiinkin sitten senkin edestä :D), mutta kuten sanoinkin, niin aina tärkeämpää on kuitenkin se hyvä fiilis ja se usein saavutettiin ja päästiin myös ylittämään itsemme moneen otteeseen! :) 


Esteratsastus: Tästä en aio ottaa mitään paineita, vaan jatkamme hyppäämistä samalla tavalla kuin nytkin: silloin kun se tuntuu hyvältä ja niin isoja, kuin mikä tuntuu hyvältä. Jos minulla pää kestää esteiden suhteen, niin olisi kiva käydä hyppäämässä muutamia 80cm-luokkia ja mahdollisesti vielä 90cm:kin. Mutta näistä en tosiaan aio stressata tippaakaan! :) 
Kuten tavoitekin jo sanoo, ei otettu paineita. Hypättiin silloin kun tuntui hyvältä, ei mitään sen kummempaa. Aloitettiin kyllä syksyn alussa estevalkkupaikalla kerta viikkoon, joten rutiiniakin on saatu. Rohkeus on kasvanut ja ollaan päästy hyppimään ratakorkeuksilla 70-90cm ja valmentajan sanoin jo ihan sujuvaakin 90cm. Esteet on kuitenkin meille vain "sivubisnes" ja hauskanpitoa, joten kaikki onnistumiset ovat olleet vaan plussaa :)

Upea Dalia Solbackan koulukisoissa ♥ | © Anniina 5.5.-18
Siinäpä oli tavoitteiden analyysiä kerrakseen. Ilmeisesti ollaan menty ihan oikeaan suuntaan, vaikka osa asioista edelleen vaatiikin tekemistä ja viilaamista. Ja mitä enemmän tässä lajissa oppii, sitä enemmän myös ymmärtää mitä ei vielä osaa... Joten tälle kaudelle on varmasti luvassa vielä monia samoja juttuja kuin viime vuodellekin - työstetään ja työstetään, kunnes jonain päivänä työ tuottaa tulosta - ja seuraavaksi huomaammekin jo työstävämme seuraavaa asiaa. Eipä tässä hommassa koskaan valmiiksi tulla kuitenkaan!

Itse olen vähän ujo asettamaan itselleni tavoitteita, sillä pelkään niiden olevan vähän liian kovia ja pettyväni, mikäli ne eivät toteudu. Tänä vuonna aion kuitenkin kokeilla kepillä jäätä ja laittaa itselleni muutaman hieman kovemman tavoitteen. Vähän ehkä jännittää kirjoittaa nämä ylös... yritänköhän tavoitella kuuta taivaalta? Mutta toisaalta... "eteenpäin", sanoi mummo lumessa ja niinhän se on mentävä. Jos ei koskaan astu eteenpäin, on aina samassa pisteessä. Mitäpä siis lähdemme tavoittelemaan kaudella 2019?

TAVOITTEET KAUDELLE 2019

Minä ratsastajana:
  • Ikuisuusprojekti nro 1: eli istunnan kehittäminen kaikilta osa-alueilta sellaiseksi, että ratsastaminen olisi mahdollisimman "helppoa" ja vaivatonta (oman lihaksiston voima ja elastisuus). Keskivartalo ja kaikki raajat taas pikkuisen aikaisempaa paremmin haltuun. Tämähän on asia, jossa ei koskaan voi olla täydellinen, joten en oleta vuoden lopussa olevani mikään supermies, mutta jos edes vähän tuntuisi tuo istunta menevän taas eteenpäin, niin olisi ihan kiva! 
  • Kädet (mun ikuisuusongelma) on tällä hetkellä aika hyvällä mallilla (ja tavoitteena on että pysyvätkin niin), mutta toivoisin, että oppisin laukassa paremmin kantamaan niitä! 
  • Panostan oheisliikuntaan ja venyttelyyn. Yritän edes pysyä jossain määrin "oheisliikuntasuunnitelmassa" ja tarpeen tullen kehitän tai muutan sitä sopivammaksi. Oikeanlainen oheisliikunta auttaa minua saavuttamaan parempaa tasapainoa myös ratsailla
  • Kopioidaampa viime kaudelta: jos nyt edes joskus yrittäisin katsella muutakin kuin hevosen korvia ratsastaessani? 
  • Ja edelleen jatketaan töitä myös kärsivällisyyden parissa! Haluan jälleen nostaa itseäni pois mukavuusalueelta, säilyttäen rauhan ja kärsivällisyyden tekemisessä. Roomaa ei rakenneta viikossa (eikä kahdessa)
  • Ikuisuusprojekti nro 2: eli pyrin kehittämään itseäni ratsastajana yhä parempaan suuntaan (tämä nyt periaatteessa on tällainen "turha" maininta, mutta toisaalta tämä myös summaa kaikki edelliset)


Dalia/me ratsukkona:
  • Ravin parantaminen. Tällä hetkellä se on askellajeista heikoin, joten toivon meidän saavan siihen lisää voimaa, tasaisuutta ja näyttävyyttä. Toivon myös, että opin istumaan ravissa ja ns. löydän sen hyvän tunteen ja tasapainon raviin itselleni. 
  • Keskiaskellajien (ja lisättyjen) parantaminen otetaan uudelleen työn alle, sillä niissä on tapahduttava muutosta parempaan, mikäli mielitään nousta näistä helpoista luokista seuraavalle tasolle.
  • Vielä lisää ryhtiä hevoseen. Lihasvoimaa lisää tietenkin koko kroppaan, mutta etenkin takapuoleen ja rintaan, jotta saadaan sitä kulkemaan yhä enemmän ylämäkeen! 
  • Vahvistetaan toki vanhojen juttujen osaamista, mutta treenataan myös ahkerasti vaativan asioita, jotta nekin alkaisivat pikkuhiljaa "arkipäiväistymään" ja tulemaan rutiininomaisemmiksi tehtäviksi meille! :) 
  • Lisätään nyt vielä nämä epätoivoisetkin tavoitteet, joissa en juurikaan ole onnistunut: eli tehdään edes välillä vähän maastakäsittelyä ja annetaan meidän kaulanaruharjoituksille taas uusi mahdollisuus!


Kilpailulliset tavoitteet:
  • Kouluratsastus: Nyt mennään riskillä, mutta mun tämän kauden päätavoitteena on päästä ratsastamaan VaB-tason ohjelma (ja päästä se läpi, hehe). Oli se sitten virallisissa kisoissa tai harjoituskisoissa, mutta tähän tähdätään syyskauden loppuun menessä. Ei kiirehditä, mutta tehdään kovasti töitä sen eteen, että tämä onnistuisi! 
  • Kouluratsastus: HeA-tuloksia yhä ylös. Niin, että ne alkaisivat olemaan jo lähempänä 65% kuin 60% :)
  • Esteratsastus: Ihan asioiden omalla painolla jälleen edetään. Jos sujuu hyvin, mennään kisoissa 80cm. Ja kyllä se 90cm:kin houkuttelesi! Mutta kuten tähänkin asti, ilman stressiä! ;) 

Ilman stressiä.. tärkeintä on yhdessäolo ♥ | © Merikke 1.4.-18

5.1.2019

Heppavuosi 2018 paketissa

Nyt on vuodelle 2018 heitetty hyvästit.. mitenhän sitä voisi kuvailla muutamalla sanalla? Tapahtumarikas, kiireinen, kehittävä, jännittävä, rakkaudentäyteinen..? Kuluneeseen vuoteen sisältyi jälleen monia ikimuistoisia asioita, mutta enimmäkseen se täyttyi työkiireillä, opiskelumietteillä, livemusiikilla sekä itselleni niillä kaikkein tärkeimmillä eli rakkailla ystävillä - niin kaksi- kuin nelijalkaisillakin. Nyt on aika tehdä perinteinen kurkistus kuluneeseen heppavuoteen kuukausi kerrallaan! Miten meidän 2018 sujui? :) 



Tammikuu oli meille kaiken kaikkiaan tosi positiivinen kuukausi Dalian kanssa. Vaihdoin ryhmätunneilta yksityisvalmennuksiin ja niiden ansoista päästiin intensiivisemmin treenaamaan sekä vanhoja opittuja että uusia, ja hankaliakin asioita - ja treenit sujuivat erittäin nousujohteisesti. Aloiteltiin  muun muassa vaihtotreenit pienimuotoisesti käynti-laukka-siirtymisten avulla. Kisalupien hankkiminen nostatti motivaatioita entisestään ja olin ihan intopiukeana tulevasta kaudesta. Tammikuun ajan treenailtiin pääosin pelloilla ja pari kertaa käytiin Solbackan maneesillakin käymässä, sillä olin ostanut itselleni sinne 10x kortin! Mutta tosiaan, tammikuu oli meille oikein iloista ja positiivista aikaa ja olimme kaiken kaikkiaan todella hyvällä mallilla. Tammikuuta saa vielä nytkin muistella hymy huulilla! <3 

Kapun kanssa treenailtiin pääosin maneesissa, jossa kehittelin sille useimmiten jotain aivojumppaa - milloin taivutuksia ja milloin siirtymisiä. Pari kertaa päästiin myös pellolle ja muutaman kerran maastoiltiin. Myös meidän yhteistyö sujui nousujohteisissa merkeissä ja sain useimmiten olla tosi tyytyväinen!



Helmikuussa jatkettiin peltoilua ja treenailua ja pidettiin hauskaa maastoillen! Pellolla humppailu oli useimmiten tosi mukavaa, mutta koulutreeneissä ilmeni muutamia hankaluuksia ja epäonnistumisia. Tehtiin meille yksi vähän liian pitkä kuormittava treenipätkä ja se kostautui väsymyksenä, mikä näkyi vastusteluna ja keskittymättömyytenä. Pidettiin vähän taukoa, mutta ongelmat kasautuivat. Onneksi saatiin meidän mahtivalmentajan kanssa homma taas toimimaan (takajalat alle!!) ja jälleen kerran muistutus siitä, että suurimmat ongelmat eivät suinkaan olleet meidän tekemisessämme, vaan vain mun pääni sisällä. Loppukuukausi sujuikin sitten pääosin hymyssäsuin! Kaiken kaikkiaan helmikuu oli meille todella kehittävää aikaa ja jälkikäteen fiilikset ovat pienistä ongelmista huolimatta ihan loistavat! :) 

Kapun kanssa viihdyttiin myös suurimmaksi osaksi pellolla ja nautittiin hangista. Muutamien kovien pakkasten vuoksi käytiin myös maastoilemassa ja kerran taidettiin kentälläkin pyörähtää tsekkaamassa asetukset ja taivutukset kuntoon. Kapun kanssa meillä oli kaiken kaikkiaan tosi kivaa yhdessä, vaikka välillä virtaa (ja vauhtia) olisi ollut vaikka muille jakaa! 

Maaliskuu näyttäytyi meille suurimmaksi osaksi vielä lumisena ja saimmekin nauttia hankitreenistä melko pitkään. Useamman kerran käytiin myös maneesilla treenailemassa ja siellä pääsikin kunnon pohjalla pureutumaan tehokkaasti "temppuihin", kun puolestaan kotona keskityttiin ihan perusliikkumiseen sekä voiman kasvattamiseen hangessa. Pääosin tämä oli meille hyvä kuukausi ja saatiin valmentajalta ihania kehuja meidän menosta! <3 Myös kausi pyöräytettiin käyntiin rataharjoituksilla, jotka sujuivat ihan kohtalaisen hyvin. Ne lisäsivät kuitenkin tehokkaasti innostusta varsinaisen kisakauden alkua varten! 

Kapun kanssa vietettiin rauhallista maaliskuuta, suurimmaksi osaksi maastoiltiin vaan, mutta kerran taidettiin pellollakin piipahtaa ja siellä meno sujui oikein mallikkaasti!



Huhtikuu oli meille varsinainen tehotreenikuukausi (kuun alkua lukuunottamatta) ja onnistumisten lisäksi myös hankaluuksia mahtui mukaan arkeen. Aloiteltiin meidän kisakausi ImRalla hävyttömän huonolla valmistautumisella ja tuloskin oli sen mukainen. Sen jälkeen ryhdistäydyttiin ja pian pohjatkin alkoivat sulaa, kevät saapui ja päästiin oikein kunnolla vauhtiin. Valmennuksissa pureuduttiin mun istuntaan ja ruvettiin pikkuhiljaa suuntaamaan katseita kohti kevään kisoja. Treenit sujuivat vaihtelevasti: mulla oli pitkiä työputkia ja pääsykokeisiin lukemista ja niiden mukanaan tuoma väsymys heijastui välillä treeniin. Kuitenkin saatiin myös lukuisia onnistumisia ja kuukausi huipentuikin tallin koulukisoihin, joissa napattiin 3. sija HeB:stä ja 2. sija A:sta. Kisojen jälkeen ei kuitenkaan ehditty pitkäksi aikaa jäädä chillailemaan, sillä seuraavat karkelot siinsivät jo kiikarissa.

Kapun kanssa päästiin myös pikkuhiljaa takaisin kentälle treenaamaan, kun pohjat sulivat! Tehtiin taivutuksia, väistöjä, avoja ja työstettiin paljon tahtia sen kanssa. Jonkin verran oli herralla kevättä rinnassa, mutta kaiken kaikkiaan sujui aika kivasti. Istuntajutuista intoutuneena työstin myös omaa kroppaani sen kanssa ja mitä enemmän sain itseäni hallintaan, sen paremmaksi Kapukin tuli! :) 


Toukokuu on jäänyt mieleeni rentona ja hyväntuulisena kuukautena. Ihan kuun alussa meillä kuitenkin oli muutama hankala päivä, kun tuskailin kisapaineiden alla. Yritin toitottaa itselleni, että ongelmat ovat aina suurempia pääni sisällä kuin todellisuudessa. Päädyttiin kuitenkin vaihtamaan kuolainta juuri ennen kisoja ja se aiheutti omat jännitysmomenttinsa. Olin kuitenkin jännittänyt ihan turhaan, sillä Solbackan kisoissa Dalia oli hienompi kuin koskaan!! Taas kerran yksi todiste sen puolesta, että pahin vastustaja katsoo aina peilistä! Onnistuneiden kisojen jäljiltä pidettiin pientä breikkiä koulutreenistä, mikä sitten venähtikin odotettua pidemmäksi. Helteidenkin vuoksi oli hyvä antaa vähän lepiä ja maastoiltiin ihan huolella. Käytiin muutaman kerran hyppäämässä ja estekisoihinkin uskaltauduttiin! Kuun lopulla olimme juuri pääsemässä takaisin koulukiemuroiden makuun, kunnes meille osui yllättävä saikku, minkä vuoksi jatkoimme hölläilyä kuun loppuun asti :) 

Kapun kanssa puolestaan meni kuukauden tehokkuus vähän toisin päin. Alkukuusta käytiin paljon maastoilemassa ja kokeilimpa myös ensimmäistä kertaa ratsastaa sitä ilman satulaa. Loppukuusta oltiin sitten vähän tehokkaampia ja päästiin oikein kunnolla paneutumaan tahtiin ja taipumiseen ja Kapu antoi mulle tosi kivoja pätkiä! Sen kanssa puuhastelu oli pääosin todella antoisaa! :) 


Kesäkuussa meillä oli lasten leirit, joihin myös Dalia osallistui. Helteet ja normaalista poikkeava arki verottivat hepan voimia tehokkaasti. Olinkin itse melko vähän ratsailla - lähinnä vain viikonloppuisin. Siitä huolimatta päästiin kuitenkin melko tehokkaasti treenaamaan aina leirien välipäivinä ja alkukankeuksien jälkeen sujuikin useimmiten oikein mallikkaasti. Käytiimpä me Solbackan koulukisoissakin pyörähtämässä, ja sieltä saatiin hyvä mieli kotiintuomisiksi (ensimmäiset ei-sijoittuneet molemmissa luokissa :D). Kisojen jälkeen laitettiin meidän osalta kevään treenikausi pakettiin ja Dalia sai vielä hetken ahkeroida leirihommissa ennen kuin pääsi viettämään juhannusta laitumelle. Sieltä palailtiin kuitenkin vielä muutamaksi päiväksi takaisin höntsäilemään kotiin ennen kuin aloiteltiin virallisesti kesä-/laidunloma kuun tokavikana päivänä! :) 

Kapu lähti myös viettämään kesälomaansa eri paikkaan, joten siellä en leirikiireiden vuoksi juurikaan ehtinyt käymään. Kerran ehdin juuri ennen sen lomaa käymään ja sitten muutaman kerran maastoilin sen kanssa kesäpaikassa! :) 



Heinäkuu, kuten kuvista näkyy, oli helteinen lomakuukausi! Noin puolet päivistä Dalia oli vapaalla ja muuten käytiin maastoilemassa rennosti. Tehtiin sekä pitkiä että lyhyitä lenkkejä, hiekkateillä, pelloilla, metsissä samoillen. Ihana rento loma <3 Ihan kuun lopussa Dalia palaili takaisin kotiin ja aloiteltiin vähitellen palaaminen arkeen. 

Kapulla kävin taas melko vähän, mutta muutaman kerran treenailtiin kentällä helteessä ja pari kertaa maastoiltiin. Sen kanssa treenit kentällä sujuivat kaiken kaikkiaan aika kivasti pienistä keskittymisvaikeuksista huolimatta! 



Elokuu alkoi meillä jälleen leiritohinalla, jonka jälkeen annoin Dalialle pienen breikin ennen kun palailtiin varsinaisen treenin pariin. Pikkuhiljaa siirryttiin kuitenkin takaisin meidän arkeen ja Dalia vaikutti loman jäljiltä todella innokkaalta ja motivoituneelta. Aluksi muistuteltiin ihan perusasioita mieleen, niin kuskille kuin hevosellekin ja vähitellen päästiin nostamaan vaatimustasoa. Käytettiin hevosen innokkuutta hyödyksi ja kuun lopussa tehtiin valmennuksissa jo sujuvasti vaativan asioita. Koettiin ihan mielettömiä onnistumisentunteita koulupuolella! <3 Myös estepuolella saatiin hyviä kokemuksia, vaikka aluksi meinasikin jännitys iskeä. Kuun lopussa aloitin pitkästä aikaa vakituisella estevalkkupaikalla ja treenit lähtivät rullaamaan odotettua paremmin! 

Kapu oli vielä elokuun ajan kesäpaikassaan ja sen kanssa tehtiin paljon hommia kentällä. Saatiin ehdottomasti aikaiseksi meidän siihen mennessä parhaita pätkiä. (Se kehittyi etenkin laukan kanssa ihan huimasti kesän aikana). Kapu kantoi itseään hienosti ja oli todella kevyt ratsastaa! Sen kanssa oli oikein iso ilo tehdä töitä! 



Heti syyskuun ensimmäisenä päivänä polkaistiin käyntiin syksyn kisakausi ImRan esterataharjoitusten merkeissä. Sen jälkeen treenit kotona sujuivat aika vaihtelevasti. Esteet tuntuivat paikoittain jopa helpommalta kuin kouluratsastus, missä meillä olikin valtavia vaikeuksia. Lähdettiin taas kerran korjaamaan mun istuntaa ja siinä tuntui menevän koko pakka ihan uusiksi. Epävarmuus ja epäonnistumisen tunne olivat vahvasti läsnä, joten päädyin myös perumaan yhdet koulurataharjoitukset sen vuoksi. Lopulta se kuitenkin osoittautui ihan oikeaksi päätökseksi, sillä sain omille ajatuksilleni "aikalisän" ja pääsin rauhassa keskittymään vaikeisiin juttuihin. Saatiin valmentajalta huikea apu mun neuvottomuuden tunteeseen ja korjailtiin ongelmia yksi kerrallaan. Suurimpina haasteina meillä olivat tuntuman epätasaisuus, tukeutumattomuus ja hitaus pohkeelle. Kuun loppua kohti homma alkoi sujumaan paremmin ja mieli alkoi kirkastua ja osasin jälleen olla aidosti onnellinen siitä, miten hyvällä mallilla me oltiin, vaikka välillä pitikin painaa hiki hatussa töitä <3

Kapun kanssa meille tuli vuosi yhteistyötä täyteen 2.9. Se muutti elokuun lopussa uudelle tallille, jonne mä pääsin sitä syyskuun puolella moikkaamaan. Uusi ympäristö loi hetkeksi vähän jännitystä ja uusia tilanteita, mutta kaiken kaikkiaan päästiin ihan hyvin etenemään treeneissä Kapun kanssa. Menin pääosin kentällä, vaikka maneesikin oli tarjolla, sillä olin itse vielä vähän ujo esittelemään meidän yhteistä menoa täysin vieraille ihmisille :D Vaikka ei siinä menossa juuri mitään hävettävää ollutkaan!



Lokakuu alkoi tallin koulukisoihin valmistautumisella sekä tietenkin itse kisapäivillä! Palkintojenjaossa meidän kova työ palkittiin HeB sekä HeA luokkavoitoilla ja Länsiranta-CUP hopealla. Kisojen jälkeen pidettiin vähän ansaittua treenitaukoa viime kuun rutistuksen jäljiltä ja olimpa välissä viikon verran syyslomareissussakin. Sieltä palattuni keskityttiin treenaamaan tallin estekisoihin ja "vakavamielinen" koulutreeni jäi edelleen vähemmälle. Kisojen jälkeen päästiin kuitenkin (vihdoin) takaisin oman lajin pariin ja aloiteltiin treeniin palaaminen jumppailemalla hepan kroppaa auki ja työstämällä takajalkoja takaisin rungon alle.

Kapun kanssa jatkettiin edelleen sinnikkäästi kentällä työskentelyä (jälkeenpäin vähän naurattaa tää mun "pakkomielle" mennä kentällä XD). Se tuli kerta kerralta paremmaksi ja keskityin edelleen vain ihan perusjuttuihin - tahtiin, taipumiseen ja hyviin askellajeihin. Työstin useimmiten aika paljon käynnissä ja ravissa ja jätin laukan usein pois. Syysloman jälkeen pimeys ajoi meidät (minut) vihdoin viimein maneesiin ja siellä jatkettiin treenejä samoilla teemoilla.



Marraskuun pimenevät illat ja kiireet töissä verottivat omaa energiaa, mutta siitä huolimatta jaksoin yllättävänkin hyvin käydä ratsastamassa ja treenata hankaliakin asioita. Kuitenkin pian löysimme itsemme samojen ongelmien äärestä kuin syyskuussakin: Dalia oli edestä vahva, eikä tukeutunut mielellään käteen. Kävin mielessäni kaikki kauhuskenaariot läpi, kunnes valmentaja totesi ongelman olevan niinkin "yksinkertainen" kuin takajalkojen puutteellinen työskentely. Siitä huolimatta, että tiedostin ongelman, vaikeudet jatkuivat silti, vaikka toki vähän helpottikin. Yritin vaikeuksista huolimatta, välillä väkisin, löytää ne hyvät puolet meidän tekemisistä ja lopulta kova työ palkittiin vielä kerran Solbackan kisoissa kuun loppupuolella, kun saatiin rusetti kotiinviemisiksi. Siihen oli aivan ihanaa lopettaa kisakausi ja hengähtää itse helpotuksesta. Kiireinen syksy sai kuitenkin onnellisen päätöksen! Ja niinhän mä taisin tokaistakin joskus, että kaikkein tärkeintähän on se, että mä ylipäätään pääsen puuhastelemaan tuon hömpän kanssa, eikä se miten hyvin me suoriudutaan <3 

Kapun kanssa olin vihdoin itse oppinut hyödyntämään maneesia (:D) ja tehtiin paljon töitä tahdin ja taivutusten parissa. Työstin edelleen aika paljon käyntiä ja ravia ja jätin tietoisesti laukan vähän vähemmälle. Kapun kanssa oli selkeää kehitystä havaittavissa ja sen kanssa työskenteleminen oli pääsääntöisesti todella mukavaa!



Joulukuu, kuten vähän aikaa sitten kirjoittelinkin, oli meille melko rento ja huoleton kuukausi. Ell-käynnin (raspauksen ja rokotuksen) jälkeen päästiin nollaamaan kisapaineet ja lepäämään kuluneen kauden tehdyn työn jälkeen. Maastoiltiin ensin ihan tarkoituksella viikon verran ja sen jälkeen mun flunssa iski meille vielä toisen lepoviikon heti perään. Pian päästiin kuitenkin takaisin vauhtiin ja aloiteltiin valmennuksissa pureutuminen laukanvaihtoihin ihan toden teolla. Kuun viimeisessä valkussa saatiinkiin oikeastaan siunaus siihen, että nyt Dalia on ne vihdoin oppinut. Mikä voisikaan olla sen parempi tapa lopettaa tämä kausi <3

Kapun kanssa joulukuun treenit ovat sujuneet myös toinen toistaan paremmin ja pikkuhiljaa siitä on kuoriutumassa yhä pätevämpi kouluhevonen. Sen kanssa on ollut hienoa päästä kokemaan nousujohteista kehitystä koko kuukauden ajan!

---

Tällainen hevosvuosi päästiin paketoimaan tällä kertaa. Ehdottomasti erittäin antoisa vuosi molempien hevosten osalta! Dalian kanssa ollaan luovittu läpi erilaisten ongelmien, mutta kuitenkin aina lopulta kaikesta ollaan selvitty ja päällimmäisenä tunteena on ehdottomasti onnellisuus ja kiitollisuus kehittävästä kaudesta! Kapun kanssa on ollut ilo päästä kehittymään ja seuraamaan sen kokonaisvaltaista kehitystä! Ihana, hieno vuosi on ollut ja nyt suunnataankin katseet innokkaasti kohti uuden vuoden seikkailuita! <3

Kiitollinen tästä kaudesta kaikille siinä mukana olleille: hevosten omistajille, valmentajalle, tallikavereille ja kaikille tsemppareille! <3